|
|
JATKOA
Pyysin Vallua siirtymään ravista käyntiin ja se kuunteli todella hyvin.Annoin käynnissä hetkeksi pidemmät ohjat.Hetken kuluttua jatkoin ottamalla ohjat hyvälle tuntumalle.Pyysin sitten Vallu siirtymään reippaampaan käyntiin ja kokeilin hiukan pohkeenväistäö mutta Vallu ei suostunut väistämään.Otin hiukan raippaa avuksi mutta Vallu vain kiemurteli pois tuntumasta.Olin päättänyt mennä pohkeenväistöä joten yritin ja yritin uudestaan.Lopulta onnistuin saamaan Vallun väistämään vaikkakin se pukitti sen jälkeen.Toistin noin 7 kertaa.Tein saman ravissa muutaman kerran.Vaihdoin suunnan ja tein samalla tavalla.Sitten laukkasimme pari kierrosta molemmissa suunnissa.Vallu oli niin innoissaan laukkaamisesta että meinasi lähteä alta.No, viilentelin ravissa ja sitten loppukäynnissä.Annoin pitkät ohjat.Hetken kuluttua tulin alas selästä ja nostin jalustimet ylös.Talutin Vallun talliin ja purkasin varusteet siltä.Harjasin sen ja putsasin kaviot.Pesin kuolaimet ja vein varusteet paikoilleen.Vein sitten Vallun ulos takaisin ja putsasin sen varusteet ja tavarat.Illalla autoin hevostin sisälle haussa ja ruokinnassa.Lähdin sitten kotiin.LOPPU |
Vastaus:
Saat 80tr!  |
|
Ensimmäinen tarinani:
Kello oli 10.00
-Äitiih, missä mun tallihousut on? huusin.
-En tiedä, katso huoneestasi, huippasi äiti.
Etsin ja etsin kunnes löysin ne.Lähdin sitten Hopeisen Kuun ratsutilalle.Kun olin perillä kävin jututtamassa omistajaa, Mariaa.
Sen jälkeen menin talliin sisälle ja etsin Vallun karsinan.Vallu oli ulkona mutta sen karsina oli ehdottoman siivouksen tarpeessa.Hain kottikärryt ja tyhjensin karsinan läpikotaisesti.Toin uutta alustaa sisälle ja kippasin karsinan keskelle.Hain viellä toisen kärryllisen lisää.Levitin sen tasaiseksi ja korkeareunaiseksi alustaksi.Putsasin juoma- ja ruokakupit myös.Huh,oli kyllä iso homma.Nappasin sitten riimunarun käteen ja lähdin Vallun tarhaa kohti.
Olin Vallun tarhan edessä kun huomasin että se oli karannut.
-Eikä, heti ensimmäisellä kerralla, naureskelin.
Lähdin etsimään Vallua kun huomasin sen syömässä ruohoa lähellä kenttää.
-Sinä senkin karkuri! totesin leikkisästi.
Otin Vallun kiinni ja vein sen sisälle talliin.Kiinnitin sen käytävälle sillä en halunnut enää että se karkaa.Kävin hakemassa harjapakin, ja jostain ihmeen syystä takaisin tullessani huomasin Vallun olevan puoliksi irti.
-No johan nyt, miten onnistuit tuossa? tuskaisin ja nauroin perään.
Avasin harjapakin ja aloitin harjaamisen.Pyörittelin kumisukalla ja Vallua kutitti.Vallu kiemurteli ja se hamusi taskujani.
-Taskussani on kyllä herkkuja, mutta et kyllä niitä viellä saa, höpsö! naureskelin.
Harjasin viellä kaikilla muilla harjoilla.Vallu oli leikkisälle päällä ja yritti syödä harjoja.Putsasin kaviot ja tarkistin että kaikki oli kunnossa.Selvitin viellä harjan ja hännän.Hain sitten satulan sekä suitset satulahuoneesta.Laitoin suitset telineeseen ja nostin satulan Vallun selkään.Kiinnitin satulavyön ja Vallu alkoi hiukan heilutella päätä ja potkimaan.No, onneksi sentään se ei tarkoita pahaa.Jatkoin laittamalla suitset sen päähän.Kiinnitin soljet ja olimme valmiita ratsastukseen.
Talutin Vallun kentälle ja ohjasin kaartoon.Mittasin jalustimet ja kiristin satulavyötä.Menin selkään ja Vallu heitteli päätään.Säädin hiukan viellä jalustimia ja pyysin eteenpäin.Aloitimme.
Lämmittelimme tekemällä pysähdyksiä käynnistä ja ravista.Laukkaa nostaessani Valle teki pukit ja loikkasi sivuun.Heilahdin selässä ja otteeni ohjista katosi.Otin ohjat uudestaan ja valmistelin laukkaa.Laukka nousi hyvin, vaikkakin tuli aluksi pukkeja.Laukkasimme molemmissa suunnissa kierroksen.Olin oikein tyytyväinen ja valmis toimintaan.Tein ravissa ja laukassa siirtymisä käyntiin ja peruutuksia.Vallu oli oikein kiva paitsi että se pukitteli vähän väliä.
JATKUUU |
Vastaus:
Hyvä eka tarina! rahat jatkossa |
|
| Nimi: Saskia |
24.04.2011 22:54 |
KASHMIR + ONGELMAT = KATASTROFI - OSA 2
Lensin hiekka pohjalle ja ennen kuin ehdin ylös, näin jotain aivan kamalaa. Kashmir, se seisoi täristen maneesin nurkassa ja tuntui säikkyvän jokaista äkkinäistä ääntä ja liikettä. Lisäksi, se ontui oikeaa etujalkaansa. Lähestyin rauhoittavasti puhellen, hermostunutta ruunaa. Se olisi sittenkin pitänyt juoksuttaa ensin.
Päästyäni kosketus etäisyydelle, otin hitaasti kiinni ohjista ja lähdin taluttamaan nilkuttavaa ratsua takaisin talliin. Pitäisi pyytää Mariaa tarkastamaan etujalka. Taluttaessani ruunan karsinaan, paikalle saapui kauhistunut Olivia sekä Maria. Aloin selittää heille maneesissa tapahtunutta tragediaa. Maria tarkasti jalan perin pohjin.
"Ei, se ei ole vakavaa. Pelkkä ontuminen.", hän sanoi tutkittuaan asian.
"Onneksi! Pitää vielä juoksuttaa Dreamer.", mutisin.
Riisuimme Olivian kanssa varusteet. Olivia lupasi viedä ne satulahuoneeseen jotta voisin hiukan rauhoitella Kashmiria. Harjasin ruunan pelkästään pehmeällä harjalla. En halunnut rasittaa sitä enempää. Astellessani viereisessa karsinassa olevan Dreamerin luo, törmäsin Oliviaan. Hänellä oli kädessään ruunan suitset, juoksutusliina ja raippa.
Hän hämmästyi, kun irrotin suitsista ohjakset. Dreamer hirnahti iloisesti, kun astuin sen karsinaan. Rapsutin sitä korvan takaa. Olivia toi harjapakin, josta otin pölyharjan. Karsina tuli niin täyteen pölyä, että Dreameria ei edes näkynyt sieltä. Kun pöly haihtui, valkoinen hevonen, oli todella kiiltävä. Laitoin suitset nopsasti sen päähän ja napsautin liinan kuolainrenkaaseen.
Talutin ruunan kentälle ja pidensin liinaa. Dreamer lähti kävelemään ympyrää, mutta laiskasti. Maiskautin varmaan 2 kertaa, mutta ei tapahtunut mitään. Heilautin raippaa ilmassa ja silloin Dreamer hyppäsi laukalle. Se laukkasi reippaasti ympyrää ympärilläi. Hiljensin sen raviin, mutta pidin sen silti oikein reippaana.
"Hyvä poika, Dreamer!", kehuin sitä.
"Oletko juoksuttanut sitä paljon?", Olivia kysyi portilla.
"Juoksutan sitä suunnilleen kerran viikossa.", kerroin.
"Kashmir-rukka. Se joutuu kököttämään karsinassaan.", Olivia sanoi.
Nyökkäsin. Hoputin Dreamerin laukkaan ja ruuna laukkasi vielä pari kierrosta ympärilläni. Siirsin sen käyntiin ja annoin sen kävellä kolme kierrosta. Menin ruunan viereen ja taputin sitä. Se ei ollut edes hikinen tai uupunut. Hyvässä vireessä. Annoin juoksutusraipan portilla Olivialle, joka otti sen ilomielin vastaan.
Veimme Dreamerin karsinaan ja riisuin siltä suitset. Kiinnitin ohjat paikoilleen ja pyysin Oliviaa viemään ne paikalleen. Harjasimme ruunani yhdessä. Se nautti hiukan ylimääräisestäkin huomiosta, paitsi, jos sai sitä ruoka aikaan. Vilkaisin kelloa. 18.56, joten äiti olisi varmaankin kohta parkki paikalla odottelemassa minua.
Veimme harjapakin pois ja lähdin hakemaan kypärääni ja hanskojani kaapista. Matkalla kaapilleni, törmäsin Mariaan. Hän ilmoitti, että veisi Kashmirin aamulla klinikalle, varmuuden vuoksi. Vasta sitten olisi tarkempi tieto Kashmirin kunnosta. Nyökkäsin vaisuna. Silmä kulmastani tippui kyynel. Entä jos ruuna kuolisi?
Äiti ei koskaan antaisi sitä anteeksi. Hetken kuluttua ryhdistäydyin ja avasin kaappini oven. Nappasin sieltä kypäräni, sekä hanskat. Sitten lähdin kävelemään tallikäytävää pitkin, kohti parkkipaikkaa.
"Huomiseen, Maria!", huikkasin ovelta.
"Huomiseen!", tämä vastasi.
"Moi, moi!", Olivia sanoi vielä.
Tunnistin äidin mustan Range Roverin tallin ovelta saakka. Hän oli varmasti odottanut kyllästymiseen asti minua tallin parkkipaikalla. Kävelin pika kävelyä autoon. Äiti käynnistin auton ja lähdimme ajamaan kohti kotia.
LOPPU |
Vastaus:
Hyvä tarina! Saat... Hmm... Nooh...
Saat... 100tr!
|
|
| Nimi: Saskia |
23.04.2011 19:07 |
KASHMIR + ONGELMAT = KATASTROFI - OSA 1
Saavuin 10.00 aamulla Hopeisen kuun Ratsutilan pihaan. Se oli autio, sillä olin ainut joka oli valveilla tähän aikaan - ehkä. Kävelin reippaasti sisälle tallin ovesta ja menin yksrityisteni luokse. Dreamer hirnahti pehmeästi, mutta Kashmir ei tuntunut välittävän.
"Hei, pojat!", sanoin niille.
Tänään juoksuttaisin Dreameria kentällä ja ratsastaisin Kashmirilla. Se oli luultavasti täynnä energiaa. Hain satulahuoneesta Kashmirin satulan, suitset sekä harjapakin. Menin ruunan karsinaan ja se tietysti luimisti, kun laitoin riimun sen päähän.
Kiinnitin ratsun käytävälle ja aloin pitkillä ja voimakkailla vedoilla harjata sen kaunista, vaaleaa karvapeitettä. Välillä Kashmir yritti näykkäistä minua, mutta komensin sitä. En ollut huomannut toimistosta tullutta Mariaa. Hän katseli toimenpidettäni.
"Kentällekö?", hän kysyi.
"Joo, sinnepä hyvinkin.", vastasin.
Harjasin molemmat puolet kunnolla, ennen kuin laitoin Kashmirille suitset. Kiinnitin myös martingaalit. Nostin satulan selkään, suoristin satulahuovan ja kiristin satulavyötä. Talutin Kashmirin kentälle ja kiristin vielä satulavyötä. Ruuna luimi pahaenteisesti.
Laskin jalustimet alas ja ponnistin nopeasti selkään. Ruuna alkoi teiskua ja pyöriä paikallaan. Kiristin satulavyötä kahdella reijällä, ennen kuin lähdin kävelemään uraa pitkin. Kadhmir viskoi päätään koko ajan, vaikka sillä oli puoli pitkät ohjat.
******
******
Siirryin harjoitusravista kevyeeseen raviin. Kashmir pukkaili ja otti kiitolaukkaa ympäri kenttää. Jotenkin onnistuin pysymään ruunan selässä. Sitten yritin nostaa laukan. Silloin Kashmir laukkasi hetken oikein nätisti, kunnes se sitten heitti toooooooodella ison pukki loikan. Tarrasin ruunan harjaan.
Sitten tapahtui jotakin aivan kamalaa....
TO BE CONTINUED... |
Vastaus:
Tyhmää jättää tarina noin jännään kohtaan
Ein millään malta odottaa seuraavaa osaa!
Saat rahat jatkossa |
|
| Nimi: Oliviaaa |
21.04.2011 15:52 |
LADY JA TUTUSTUMINEN osa 2
---------------------------------------
-Heippa Adam! Sanoin Adamille joka pyöri oman yksityisen hevosen kanssa.
-Heippa Olivia! Mennäänkö tänään sitten yhdessä ratsastamaan, kun lupailit eilen. Hän sanoi vinkaten silmää
-Sopiihan se mutta ensin mun täytyy siivota Ladyn karsina, putsata satula ja suitset ja laittaa poni ratsastus kuntoon, Ok? Vastasin Adamille.
-Okei, vastasi Adam lyhyesti.
Otin porkkanan repusta ja lähdin kävelemään Ladyn karsinalle. Siellä se odottikin minua aivan likaisena.
-Hyi sinnuu! Sanoin ponille hauskalla murteella ja paijasin sitä.
-Taidan lähteä hakemaan harjapakkia, koska sille on nyt tarvetta, sanoin ponille ja suljin karsinan oven.
Kului jonkin aikaa kun olin saanut Ladyn puunattua ja sen karva kiilsi.
-Hienoa jälkeä, Adam sanoi takaani.
-Ai, kiitos, sanoin punastuen.
-Laita Lady pian valmiiksi, niin lähdetään! Sanoi Adam innoissaan.
-Juuujuu.. mutisin.
Minua ärsytti että en saanut hoitaa Ladyä rauhassa..
Adam oli jo lähtenyt hätähousuna maneesiin ennen minua, ajattelin kävellessäni Ladyn kanssa maneesiin päin. Avasin maneesin ovet ja kävelin Ladyn kanssa sisään, suljin ovet. Säädin jalustimet, kiristin satulavyön ja hyppäsin selkään.
-Oho, en huomannutkaan että tulit. Adam sanoi.
En vastannut mitään, luulin että saisin edes hetken olla rauhassa Ladyn kanssa. Lähdin kävelemään uraa pitkin, annoin sen lämmitellä hetken mutta sitten aloitin ravi-käynti siirtymisiä, ja väliin R&S kirjaimien kohdilla peruutuksia. Adam vain laukkaili, eikä edes osannut. Ihmettelen miksi hän on saanut oman ponin... Kun olin ravaillut hetken , hyppäsin hetkeksi pois ja aloin valmistella esterataa, jota ajattelin hypellä ladyn kanssa.
Otin muutaman laukan noston ennen hyppimistä. Laukannostojen jälkeen aloin hyppiä n.70cm esteitä, jotka olivat jo aika korkeita Ladylle, koska se on niin pieni  Hypin esteitä hetken aikaa, otin loppu ravit ja käynnit. Vein Ladyn karsinaan ja hoidin sen. Lähdin kotia kohti, että Adam alkaa jo ärsyttää...
---------------------------------------------------
LOPPU |
Vastaus:
Upeaa, Oliviaaa! Saat tästä tarinasta yhteensä... 1000tr! Taidan vähän lelliä xD
Ai niin, melkein unohdin! Lady ontuu vasenta takajalkaa, sillä se kompastui eilen tunnilla ja jalka ontuu. Muistathan, nyt et voi ratsastaa sillä, MUTTA MUISTA HOITAA SITÄ HYVIN! |
|
| Nimi: Oliviaaa |
19.04.2011 18:29 |
''Kamu on elementissään esteillä''!
-------------------------------------
"IHANAA" , ajattelin koulupäivän päätyttyä .
"Vihdoinkin pääsen hoitamaan Kamua.
Saavun Hopeisen kuun ratsutilalle intoa täynnä ja juosten kohti Kamun karsinaa. Ihanaa nähdä Kamu! Saavun Kamun karsinalle, jossa huomasin sen juuri piehtaroivan, ja loimi oli taas rikki, pitääkin ilmoittaa asiasta Marialle jotta hän voi hankkia Kamulle uuden. Lähdin hakemaan harjapakkia satulahuoneesta.
Saavun takaisin Kamun karsinalle ja hän onkin jo päässyt jaloilleen. Nappasin piikkisuan ja kumisuan ja aloin hinkkaamaan Kamua niillä. Piikkisuallahan irroneet karvat saa helposti pois turkista. Kopsautin karvoja täynnä olevaa piikkisukaa muutaman kerran seinään ja karvat sai sen jälkeen helposti pois suasta. Ajattelin että olisi kivaa hyppiä hiukan esteitä, joten lähdin satulahuoneeseen. Otin karsinasta lähtiessäni harjapakin mukaan ja vein sen paikoilleen.
Kun Kamu oli satuloitu ja suitsetkin oli päässä, me lähdimme karsinasta kohti kenttää.
Saavuttuamme kentälle, säädin jalustimet oikean mittaisiksi, kiristin satulavyön ja hyppäsin selkään .
-"APUAAAAA" huusin kun Kamu hyppäsi yht'äkkiä pystyyn ja lähti laukkaamaan, eikä minulla ollut vielä toista jalustinta jalassa!
Kamu pysähtyi mutta minä tipahdin. Onneksi ei sattunut, pelkästään pelästyin. Nousin takaisin selkään ja laitoin nopeasti jalustimet jalkaan. Lämmittelin hetken Kamua ja sen jälkeen ravasin hetken harjoitusravia, jonka siirsin nopeasti kevennykseen. Ajattelin kokeilla osaisiko Kamu pohkeenväistön ravissa, ja sehän osasi! Tein pohkeenväistöjä ravissa hetken aikaa ja sitten aloin ottamaan laukannostoja käynnistä, mutta harmitti että ne olivat aika ajettuja laukannostoja. Sen jälkeen hypin esteitä, jotka olivat noin 60cm ja niissä Kamu LOISTI! Otin loppuravit ja loppukäynnit. Vein Kamun karsinaan ja otin siltä varusteet pois, kiitin tunnista porkkanalla ja lähdin kotia kohti.
----------------------------------------------
LOPPU |
Vastaus:
Hyvä tarina! Saat tästä... 500tr!
Lisään ne pian kaappiisi! |
|
| Nimi: Oliviaaa |
12.04.2011 14:44 |
LADY JA TUTUSTUMINEN osa 1
--------------------------
-Heippa Lady! Sanoin tervehtiessäni pientä shettistä.
Lady höristi korviaan, tuntui siltä, että se ymmärsi kuinka ihanaa on olla sen hoitaja!
Hellin hetken Ladya mutta sen jälkeen lähdin hakemaan Ladyn harjapakkia.
Saavuin takaisin Ladyn karsinaan ja otin siltä heti loimen pois, itseasiassa LOIMET, niitä oli päällä ainakin 3, mutta se on ihan ymmärrettävää, kyllähän me ihmisetkin pukeudumme talvella lämpimästi.
-Hei, oletko sinä Ladyn hoitaja? Kysyi ystävällinen ääni takana. Käännyin ja punastuin, ääni tuli nimittäin yhdestä 9-luokkalaisesta TODELLA söpöstä pojasta <3
-Juup, aloitin tänään, sanoin ääni ihastuksesta väristen. Poika esitteli itsensä ja minä myös itseni. Hänen nimensä on ADAM<3 Adam kysyi tarvitsenka apua ja sanoin että kyllä hän saa auttaa minua jos tahtoo. Hän kaappasi pikkisuan kätösiinsä ja aljkoi hinkata Ladya myötäkarvaan,piikkisualla sai helposti karvat irti, koska nyt on talvikarvan lähtöaika.. Kaikki vaatteeni olivat törröttävissä karvoissa. Adamia ja minua nauratti. Adam vaikuttaa tosi kivalta.
Myöhemmin Adam pyysi minua kanssaan syömään eväitään. Söimme ja lähdin sen jälkeen kotiin koska läksyt oli tehtävä. -Heippa Adam!
-Heippa Olivia, nähdään huomenna, voitais mennä yhdessä ratsastamaan.
-Tehdään niin! Sanoin ja lähdin kävelemään pitkää tallikäytävää pitkin... (JATKUU.) |
Vastaus:
Hienoa, Oliviaaa!
Niin kuin kaikille, arvostelen ekan (tokan) tarinasi hörähdyksillä (+) ja lantakasoilla (-)
Hörähdykset (+) :
+ Vain muutama kirjoitusvirhe.
+ Kerrot hyvin Ladysta.
+ Laitat tarinan perään: jatkuu.
+ Vuorosanat oikein
+ Otsikko.
Lantakasat (-)
- Ei sanavälejä pisteiden ja pilkkujen jälkeen (helpompi lukea jos on)
- Hymiöiten kanssa vaikea lukea
- Kerrothan enemmän Ladysta?
- Kappalejaot....missäs ne luuraa?
Lopputulos: 0lisit kyllä voittanut Ladyltä märän pusun ja hörähdyksen! Näitten ohjeotten avulla voit parantaa tarinoitasi, sillä mitä parempi tarina, sitä parempi palkka. Saat tästä osasta... 20tr, lisään ne pian kaappiisi.
~Maria |
|
| Nimi: Saskia |
10.04.2011 15:13 |
HIENOA DREAMER - OSA 2
_________________________
Keräsin ohjat pikku hiljaa tuntumalle. Menisin pohkeenväistöä ensin käynnissä, sitten ravissa. Päästyäni pitkälle sivulle aloitin pohkeenväistön. Eli, pidätys, sisäpohje, pidätys,sisäpohje. Hoin tuota koko ajan mielessäni. Dreamer suoriutui hommasta erittäin hienosti. Tein lyhyellä sivulla muutamia piruetteja, jotka Dreamer teki leikiten.
Toisella pitkällä sivulla menin pohkeenväistön vielä käynnissä. Tällä kertaa Dreamer kompastui. Sitten kannustin ruunan raviin ja aloin keventämään. Istuin pitkällä sivulla harjoitusraviin, jotta pidätyksen ja sisäpohkeen antaminen onnistuisi edes vähän paremmin. Ravissa Dreamer tuntui menevän pohkeenväistöä paljon paremmin.
Kun olin mennyt muutaman kerran pohkeenväistöä kumpaankin suuntaan, aloin treenata sitä passagea. Jatkoin harjoitusravissa kaviouran sisäpuolella. Passage ei ollut Dreamerin mieleen, joten se alkoi pukittaa. En itsekkääm pitänyt passagesta, joten saimme mentyä sitä vain lyhyen sivun. Päätin ottaa laukkapätkän.
Valmistelin laukannostoa ja annoin sitten laukkaavut. Dreamer nosti pehmeän ja tasaisen laukan. Siirryin ravin kautta käyntiin ja annoin pitkät ohjat ruunalleni. Päästin jalat jalustimista. Nojauduin Dreamerin kaulalle ja suljin silmäni. Dreamer käveli rauhallisesti uralla, kunnes se havahtui auton torven ääneen.
Menin kaartoon ja jalkauduin. Löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Talutin Dreamerin ulos maneesista. Tunnistin parkkipaikalle saapuneen auton äitini autoksi. Sen perässä oli traileri, josta talutettiin ulos upea PRE ruuna. Kashmir! Olin unohtanut sen tulon tykkänään. Äitikin olisi voinut edes soittaa siitä.
"Saskia! Vieppäs Dreamer karsinaan ja tule auttamaan sitten tämän kanssa!", Maria sanoi.
Talutin Dreamerin karsinaan ja riisuin siltä satulan sekä suitset. Vein ne satulahuoneeseen ja harjasin ruunan vielä oikein huolellisesti molemmilla puolilla. Sitten menin Marian luokse, joka taisteli hermostuneen Kashmirin kanssa. Ruuna oli varmaankin hämillään uudesta kotipaikasta tai jotakin sinne päin.
"Kashmir, soo jaa poika!", sanoin sille.
"Se on aika villin puoleinen.", Maria sanoi.
"Näsh, kyllä se pian rauhoittuu.", vakuutin.
Lähdin taluttamaan Kashmiria Dreamerin vieruskarsinaan. Dreamer hirnahti veljelleen iloisesti. Karsinassa riisuin riimun, kuljetussuojat ja -loimen. Kashmir käänsi heti takapuolensa ovea kohti, joten poistuin karsinasta nopeasti. Tänään en hoitaisi, tai ratsastaisi sillä. Annoin sen levätä rasittavasta matkastaan, huomiseen asti. Mutta nyt piti jakaa iltaheinät.
LOPPU |
Vastaus:
Upeaa, Saskia.
Olet niin aktiivinen ja hyvä hoitaja, että saat tästä 1000tr! Taidan vähän lelliä, vai mitä? xD
~Maria |
|
| Nimi: Saskia |
05.04.2011 20:57 |
HIENOA DREAMER - OSA 1
___________________________
Saavuin Hopeisen Kuun ratsutilalle jo 11.00 aamulla. Piti päästä maneesiin harjoittelemaan kouluratsastusta. Vilkaisin pikaisesti parkkipaikalle. Yhdestä autosta nousi mies ja pikkutyttö, suunnilleen 7-vuotias. Menin puolijuoksua Dreamerin karsinalle. Ruuna hörähti tyytyväisenä, kuin olisi sanonut: "Vihdoinkin. Missä kuppasit?".
Hain satulahuoneesta harjapakin, satulan ja suitset. Alkaisin oitis käsitellä ruunan harjaa. Se piti palmikoida. Otin kamman ja selityssuihkeen. Suihkutin sitä kevyesti harjaan ja kampasin sitä sitten. Selvityssuihke, jota Dreamerilla oli, oli tehokasta, koska se heikensi takkuja. Sain harjan selväksi alle 5 minuutissa. Yleensä siihen kuluu 30 minuuttia.
Otin pompulapussin ja aloin palmikoida ruunan harjaa. Palmikoita tuli ainakin 24, koska Dreamerilla on niin pitkä ja tuuhea harja. Nyt, kun harja oli hoidettu aloitin virallisen harjauksen. Harjasin valkean karvapeitteen huolellisesti pölyharjan ja piikkisuan avulla. Siitä tuli erittäin kiiltävä ja silkkinen. Halasin hevosta.
"Huomenta, Saskia!", kuului Marian iloinen ääni.
"Huomenta vaan.", vastasin.
"Annas kun arvaan: kouluratsastusta?", Maria veikkasi.
"Kyllä. Notkistuu ruunakin samalla.", vitsailin.
"Muista myös ne pintelit.", hän muistutti.
"Mä olin menossa hakemaan niitä.", vastasin.
Piipahdin uudestaan satulahuoneessa ja palasin mukanani neljä turkoosia pinteliä. Ne olivat oikein kauniit. Puhdistin kaviot vikkelästi ja laitoin sitten pintelit joka jalkaan. Dreamer seisoi paikoillaan kiltisti, välilä se tosin tuuppasi minua turvallaan. Nappasin seuraavaksi suitset koukusta. Lämmitin kuolaimia jälleen 3 minuuttia.
Sitten pistin ohjat kaulalle ja työnsin kuolaimet nopeasti Dreamerin suuhun. Kun olin laittanut turpa- ja leukahihnan kiinni nostin satulan ruunan selkään. Suoristin satulahuovan ensin vasemmalta, sitten oikealta puolelta suoraksi. Satulavyön kiristin kolmanteen reikään. Nyt olintiin valmiina. Otin ohjat käteeni ja lähdin taluttamaan Dreameria maneesille.
Se seurasi kiltisti vierelläni ja hörisi välillä tarhoissa oleville hevosille. Maneesilla laitoin ohjat takaisin kaulalle ja kiristin satulavyötä. Laskin jalustimet molemmilta puolilta ja ponnistin satulaan. Lämmittelisin ruunaa ensin ravissa ja volteilla jne. Annoin sen ensin kulkea pitkin ohjin kaviouralla.
JATKUU OSASSA KAKSI.... |
Vastaus:
Upeaa!
Annan sinun jännittää ja annan rahat vasta seuraavassa osassa >>>>
~Maria |
|
| Nimi: Saskia |
04.04.2011 15:18 |
JATKOA.....
Dreamer käveli reippaasti pää kauniisti kaarella. Olin ottanut ohjat heti tuntumalle. Viileä kevät tuuli kahisutteli puiden oksia. Kannustin Dreamerin raviin. Ruuna totteli apuja ja lähti ravaamaan polkua pitkin. Heti kun Dreamer ravasi reippaasti, aloin itse keventämään. Ruunan harja lepatti tuulessa ja se tuli melkein päin naamaani. Istuin harjoitusraviin ja siirryin hetkeksi käyntiin.
Tämä oli niin ihanaa! Onneksi Dreamer on ikiomani, eikä kukaan, ikimaailmassa, saa viedä sitä pois minulta. Siirryin takaisin raviin. Istuin harjoitusraviin ja valmistelin laukannostoa. Annoin laukka avut ja Dreamer lähti häntäänsä huiskuttaen reippaaseen laukkaan. Vanha pariskunta käveli meitä vastaan, kun laukkasin ohi.
"Voi noita nykyajan nuoria.", kuulin vanhan rouvan sanovan.
Hidastin ruunan tempoa hiukan. Se totteli ja hidasti. Annoin löysemmän ohjastuntuman. Tämä, oli laatu aikaa hevosten parissa. Tätä se oli. Siirryin käyntiin ja käänsin Dreamerin ympäri. Annoin pitän ohjan ja nojasin ruunan kaulalle. Se nosti päätän pikkuisen ylemmäs. Ohitimme taas saman vanhan pariskunnan, jonka näimme hetki sitten. He huolestuivat, nähdessään, miten pystyin olemaan rentona Dreamerin kaulalla.
*******
Tallin pihassa, laskeuduin alas ratsailta ja nostin jalustimet ylös. Löysäsin satulavyötä kahdella reijällä. Otin ohjat kaulalta ja talutin Dreamerin karsinaan. Riisuin siltä satulan ja suitset. Huomenna, treenaisin maneesissa koulua, puhdistaisin varusteet ja siivoaisin karsinan. Harjasin Dreamerin huolellisesti piikkisualla ja pölyharjalla. Setvin hetken aikaa vielä häntääkin, ennen, kuin äiti tuli.
"Hei, kulta. Lähdetään kotiin.", hän sanoi.
"Okei.", vastasin.
"Miten päiväsi meni?", hän kysyi.
"Oikein hyvin.", vastasin.
Lysähdin etupenkille äidin viereen ja laitoin turvavyön kiinni. Menisin huomenna, koulussa pohkeenväistöä, piruettia ja hiukan passagea. Ne olivat päässeet ruostumaan Dreamerilla, joka oli erittäin upea kouluratsu. Kun äiti kysyi päivän tapahtumista, kerroin koko jutun juurta jaksaen. Hän ei varmaankaan pysynyt ollenkaan kärryillä.
LOPPU |
Vastaus:
I-H-A-N-A lopetus! <33
Kirjoitat ihanan pitkiä tarinoita ja kerrot hyvin yksityiskohtaisesti! Kirjoitat hyvin, sillä loppu-osasta, eli tästä, löysin vain YHDEN kirjoitusvirheen!
Saat tästä osasta...70tr, sillä olet todella hyvä!
Näin päässäni kuinka ratsastit Dreamerilla vanhan pariskunnan ohi xD
Odotan innolla lisää tarinoitasi!
~Maria |
|
| Nimi: Saskia |
04.04.2011 08:04 |
JATKOA.....
Hain satulahuoneesta Dreamerin harjapakin. Voih! Miten sekainen se olikaan. Kumosin harjapakin sisällön käytävälle ja aloin puhdistaa harjoja. Käytin pöly- ja pehmeän- ja kovaharjaan piikkisukaa, jolla sai hyvin poistettua karvat. Silloin lähtivät myös pölyt erittäin hyvin. Harjat oli helppo puhdistaa. Nyt piikkisuka oli tosin karvoja täynnä. No, ne sai poistettua kaviokoukulla.
Nappasin kaviokoukun käteeni ja aloin sillä raapustaa karjova pois piikkisuasta. Siinä meni suunnilleen 14.00 asti, kun puhdistin harjapakin sisältöä. Vihdoinkin, sain homman valmiiksi. Hain Dreamerin satulan ja suitset satulahuoneesta. Dreamer hörähti iloisena, kun huomasi varusteet. Avasin karsinan oven ja otin käteeni pölyharjan sekä piikkisuan. Hmm, pitäisi käydä harjauksen jälkeen hakemassa ne jännesuojat.
"Saskia? Sinäkö siellä luuhaat?", kuului Marian ääni.
"Jep. Kukas muukaan?", vastasin.
"Jaahas, olet nähtävästi lähdössä maastoon, vai mitä?", Maria kysyi.
"Joo. Voitko kipaista satulahuoneeseen hakemaan sen pussukan jossa on neljä jännesuojaa?", kysyin.
"Tottahan toki.", Maria vastasi.
Harjasin sillä välin Dreamerin. Harjaan pitäisi käyttää kyllä piikkisukaa, samoin häntään, koska pelkkä kampa ei riittänyt niitä selvittämään. Vedin piikkisualla ja pölyharjalla pitkiä ja voimakkaita vetoja, Dreamerin valkeaa karvapeitettä pitkin. Dreamerista tulisi nyt ainakin oikein kiiltävä. Heitin pölyharjan harjapakkiin ja tartuin selvitysshuikeeseen. Suihkutin sitä koko harjaan ja selvitin, tai ainakin yritin, jokaisen takun mitä harjassa oli.
Sain harjasta vihdoinkin takuttoman. Selvitin hännästä vain puolet, koska siinä olisi paljon isompi urakka. Puhdistin vielä reippaasti kaviot, ennen, kuin aloin lämmittää kuolaimia. Kulainten lämmityksessä kesti ainakin 5 minuuttia. Lopulta ne olivat lämpimät. Laitoin ohjat kaulalle ja sujautin kuolaimet ruunan suujun. Laitoin vielä turpa- ja leukahihnan sopivalle kireydelle.
Nostin seuraavaksi satulan syliini ja heilautin sen Dreamerin selkään. Suoristin satulahuovan ja kiristin satulavyön kolmanteen reikään asti. Nyt olin valmis. Pistin vielä vain ruunalle jännesuojat joka jalkaan ja tungin itselleni kypärän päähän. Sitten talutin Dreamerin ulos. Ulkona laitoin ohjat takaisin kaulalle ja kiristin satulavyötä vielä kahdella reijällä. Sitten laskin vielä jalustimet alas ja ponnistin satulaan.
Miten mahtavalta tuntuikaan istua jälleen Dreamerin satulassa
JATKUU....
Muahahaa...pidän sut jännityksessä. |
Vastaus:
Upeaa! Löysin vain KOLME kirjoitusvirhettä!
Saat tästä osasta...50tr, again!
~Maria |
|
| Nimi: Saskia |
03.04.2011 22:06 |
Saavuin äidin kanssa Hopeisen Kuun ratsutilalle suunnilleen 13.45 iltapäivällä. Peruutin Dreamerin ulos trailerista, ettei se alkaisi riehumaan siellä. Ruuna haisteli uteliaana ilmaa ja nykäisi takkini helmaa. Siellä oli kolme omenan siivua, jotka syötin sille. Maria, tallin omistaja, tuli tervehtimään meitä. Vilkaisin Dreamerin harjaa. Kauhistus! Sehän oli aivat takkuinen. No, pyytäisin Mariaa auttamaan sen selvityksessä.
"Hei, Saskia. Tämä on varmasti Dreamer.", Maria sanoi.
"Jep. Se on juuri tämä kauramoottori.", vastasin.
"Näytän sinulle sen karsinan.", Maria sanoi.
Lähdimme talliin. Dreamer tuli innokkaasti perässäni ja hirnahti muutamalle tallin hevoselle. Maria osoitti tyhjää karsinaa, johon ruunani tuli sijoittaa. Talutin Dreamerin karsinaan ja riisuin siltä riimun + kuljetussuojat. Äiti saapui perässämme, kantaen Dreamerin suitsia, satulaa ja harjapakkia. Mukana vaappui myös kolme turkoosia pussukkaa joissa oli yhdessä jännesuojat, toisessa pintelit ja kolmannessa martingaali.
Maria otti kolme pussukkaa ja harjapakin. Harjapakki oli hiukan normaalia painavampi, koska siellä oli selvityaine ja kaksi pompula pussukkaa. Pompula pusseja oli kaksi, jos toinen sattuisi hukkumaan. Halasin Dreameria ja annoin sille vielä yhden omenan siivun. Menisin sen kanssa vielä maastoon tämän päivän aikana, mutta annoin sen hetken levätä raskaasta traileri matkastaan.
"Siinä olikin hevosella kamoja!", Maria huohotti.
"No, ei siinä nyt niin paljon ollut.", vastasin.
"Aijotko ratsastaa sillä vielä tänään?", Maria kysyi.
"No, totta mooses! Raukka kaipaa liikuntaa.", sanoin.
"Vai, niin.", Maria naurahti.
"Se tarvitsee triplapuunauksen!", ehdotin.
"Hyvä ajatus.", Maria vastasi.
Vilkuilin yhä huolestuneena Dreamerin harjaa ja häntää. Ne oli selvitettävä erittäin huolellisesti. Äiti oli erittäin tarkka ruunan harjan ja hännän kunnosta. Rapsutin hevosta lauan alta. Dreamer nautti siitä aika paljon. Kävelin pois karsinasta ja suljin karsinan oven huolellisesti. Ruuna alkoi roikottaa kieltää hauskasti. äyttikö se minulle kieltä. Se osasi olla myös erittäin hauska kaveri silloin tällöin.
JATKUU..... |
Vastaus:
Todella hyvä, osaat kuvailla hyvin ja kerrot yksityiskohtaisesti
Löysin tästä tarinasta vain 5 kirjoitusvirhettä!
Saat tästä osasta...50tr!
Eli jatkoon >>>
Ja, tässä arvostelu, jonka avulla voit parantaa tarinoitasi:
Hörähdykset (+) :
+ kappalejaot yms. oikein
+ ei kirjoitusvirheitä ainakaan paljon.
+ Kerrot todella yksityiskohtaisesti.
+ No, kerta kaikkiaan upeaa jälkeä!
Lantakasat (-) :
Ei ole!
Lopputulos: Saat Dreamerilta ison märän pusun ja hörähdyksen, lantakasa jääkööt toiseen kertaan! |
|
| Nimi: Oliviaaa |
03.04.2011 15:05 |
Ensimmäinen hoitotarinani:
''jahuuu!'' kiljahdin ensimmäisenä herätessäni, tänään olisi ensimmäinen päivä, jolloin hoitaisin Kamua! Ensimmäisenä puin ratsastusvaatteet päälleni, ahmin pikaisesti aamiaisen ja lähdin polkemaan pyörällä tallille.
Saavuttuani suunnistin suoraan Kamun karsinalle ja rapsuttelin sitä hetken. Jätin sen hetkeksi syömään vasta jaettuja aamu kauroja, kun lähdin hakemaan harjoja. Saavuin noin kymmenen minuutin päästä takaisin Kamun luokse joka oli juuri saanut viimeisetkin kaurat ahmittua Aloitin harjata Kamua joka oli melko rauhallisesti. Kamulla oli karvanlähtöaika ja kaikki kamun karvat olivat housuissani kiinni :-D Ajattelin että voisin laittaa hepan liinaan ja mennä hetkeksi kentälle, jotta se saisi alkuverryttelyä, koska tottakai haluan myös päästä ratsaille, joten kiikutin satulan kentän aidan päälle nököttämään. Menin takaisin karsinaan ja kauhukseni huomasin että Kamu oli piehtaroinut, joten tein sille pikaisen harjausoperaation jonka jälkeen laitoin sille suitset ja lähdimme karsinasta kohti kenttää. Matkan varrella nappasin liinan ja saavuin kentälle. Kamu oli aika laiska joten yritin saada sitä liikkeelle juoksemalla sen edellä ja niin se homma pelasikin. noin 20 minuutin kuluttua tulin Kamu perässä kaartoon ja aloin satuloimaan sitä. Kamu ei ollut moksiskaan asiasta ja kun hyppäsin sen selkään, se valpastui ja saimme vietettyä yhdessä ihanat tunti ja 45minuuttia. Sen jälkeen vein kamun karsinaan, otin siltä suitset ja satulan pois ja harjasin sen. Jätin sen rauhaan ja lähdin kotiin syömään... |
Vastaus:
Hyvä aloitustarina! Saat tästä...45tr!
Tee jatkossa pidempiä, enemmän puhevuoroja, ja kappalejaot olisi kivoja.
En huomannut yhtään kirjoitusvirhettä!
Upeaa!
~Maria |
|
|
|
